Tänään laitoimme mökin talviteloille ja tulimme sukulaisten iloksi viime hetkiksi. Mökillä asuimme lokakuun alusta vakituisesti vuokrattuamme kotimme. Miten sitä voikin tulla mökille ikävä ennenkuin on edes lähtenyt sieltä!
Tänään vein myös viimeisen koiran neljästä hoitopaikkaansa. Rakas vanhukseni pääsi kasvattajansa hellään huomaan. Muiden koirien kanssa olen ikäväni kanssa pärjännyt, mutta mummokoiran kohdalla olen parkunut koko päivän 😧
Nyt, kun lähtöön on kolme yötä ei uni meinaa tulla. Muistinko kaiken? Pliis eihän kukaan sairastu jne pyörii päässä. Voisipa sitä vain luottaa, että kaikki sujuu kyllä. Suurperheessä se ikävä kyllä on harvinaista herkkua, että kaikki sujuu.
Mutta nyt kädet ristiin, koputan puuta ja mitähän vielä. Kyllä me selvitään! Mistä me ei selvittäis?
P.s. en saa mitenkään kuvia liitettyä sovelluksella tähän mukaan. Harmi.
